Keskikesän juhla

Hyvin sujui jussin vietto, vaikka porukka oli pieni ja satoi. Mutta järven rannalta löytyi outo vanerihökkeli, jonka alla oli kuivaa ja tunnelmallista... :D
Ja sadekin lakkasi pian, kokko saatiin syttymään ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... Aika sievissä oltiin jo siinä vaiheessa kun vanhemmat haki meidät kotikylälle, jossa vielä riekuttiin ulkona jatkamassa juomista, etsimässä seuraa (jota ei löytynyt), puhumassa henkeviä, suunnittelemassa tulevaisuutta ja löytämässä Sulevi Kalevi Uoleviksi nimeämämme kiiltomadon, jota ensin luulimme ufojen hakulaitteeksi. Raukka teki siinä kuolemaa, joten päästimme toverin kärsimyksistään ja pidimme hienot hartaat hautajaiset...!

Siinä yhden-kahden maissa tuli äidiltä vihaista soittoa että ois parempi tulla kotiin koska hän haluaa nukkumaan, joten lähdettiin valumaan takaisinpäin. Matkalla tuli tosin pari viivästystä, ensin spotattiin talo, jossa vaikutti olevan bileet käynnissä. Vaikka kuinka huudettiin ja vislattiin, niin kukaan ei tullut ikkunaan (vaikka se oli auki ja kaikkea). Lopulta Karo ja Lita saivat kuningasidean mennä pimpottamaan ko. talon ovikelloa. Itse jäin syrjemmälle, mä sentään asun täällä ja saatan hyvinkin törmätä noihin talon asukkaisiin vielä joskus.

Kauan niillä siellä kestikin, kunnes lopulta juoksukävelivät naurua pidätellen pois. Olivat kuulemma olleet jotkut nelikymppisten bailut ja emäntä ensin vihainen ("Mitä te teette mun yksityisalueella?") ja sitten huolissaan tyttöjen kotiinpääsystä... Toimii!
Toinen viivästys sattui, kun Lita spottasi ihmisiä leikkipuistossa, paljastuivat lapsuudenkavereikseni. Vaihdettiin pari sanaa, mutta nuo lähtivät aika äkkiä karkuun kun me isot tytöt oltiin niin hurjia...

NO, päästiin VIHDOIN sisälle sitten, mutta ei jaksettu tietenkään petiin painua. Joten käytiin suihkussa ja istuttiin sitten vierashuoneessa/varastossa matkalaukkujen keskellä. Viimeisen tupakkireissun jälkeen alettiin Karon kanssa olla aika lailla sammumispisteessä,

joten Litan protestoinnista huolimatta mentiin nukkumaan.

Ja nyt mä oon tässä.

Tänään ei ole tapahtunut eikä varmasti tule tapahtumaankaan yhtään mitään.

Tulen kyllä kertomaan asiasta illalla.