Apteekin valotaulun piiloviestit

Saatiin vihdoin kunnon helteet tanne Kreikkaankin, eilen oli jo tosi lammin ja tuuletonta, yollakin 25 astetta. Paiva meni tavanomaisissa merkeissa uiden, aurinkoa ottaen ja syoden. Ennen iltakavelya ja ruokailua katseltiin Karon kanssa kukkulalta auringonlaskua (tippui kylla tosi nopeesti vuorten taakse). Ruokaillessa taasen nahtiin kuinka ihana kirkkaanpunainen taysikuu nousi mustasta meresta pikimustalle taivaalle... :)

Illalla (yolla) kaytiin drinkeilla veljeni kanssa, sen jalkeen koitettiin jatkaa kierrosta johkin toiseen paikkaan mutta melkeen kaikki oli menneet kiinni (kumma juttu, maanantai-ilta tuppukylassa ja baarit sulkee jo kahdelta... :D) joten palattiin siihen samaan paikkaan... Eipa silla, siella on hyvat drinkit ja naposteltavat, aina saa jotain ekstraa (sipseja, pahkinoita) ja tarjoilijat mukavia jopa kreikkalaisiksi! <3

(Niin joo, ja siella on viela halvempaa ku muualla...)

Tassa nyt muut viettaa siestaa ja me Karon kanssa pyoritaan taalla kaupungilla. Kaytiin kylla just syomassa valipalaa (taalla ei oikein tuu varsinaista lounasta syotya kun on liian kuuma) mut ainahan sita vois yhden frapeen kayda juomassa...!

Kotini Kreikassa

Kaikki on kallistunut ja monia hienoja juttuja (kuten minijunakierros) lakkautettu taalta Paleochorasta, ilmakin ollut melko viilea (siis vain noin 25-30 astetta), joten eka paiva ei oo mennyt ihan nappiin. Ihanaa on silti ollut, ruoka on edelleen hyvaa ja kaikki sata kertaa halvempaa kuin Suomessa hintojen noususta huolimatta.
Sopoja kissoja ja koiriakin on nakynyt pilvin pimein, melkein kaikki tekisi mieli vieda kotiin! ;___;
Nojoo, en jaksa keksia mitaan enempia kirjoitettavia, kun ei oo mitaan oikein tapahtunut, syoty ja lohotty rannalla vaan koko paiva! :D

Nuffing

Kuten arvata saattoi, mitään ei tapahtunut.

Laglaglaglagattiin koko päivä, nyt käydään nukkumaan vajaaksi neljäksi tunniksi ja sitten onkin lähtö lentokentälle ja sieltä kohti ihanaista Kreikan maata! ♥

Keskikesän juhla

Hyvin sujui jussin vietto, vaikka porukka oli pieni ja satoi. Mutta järven rannalta löytyi outo vanerihökkeli, jonka alla oli kuivaa ja tunnelmallista... :D
Ja sadekin lakkasi pian, kokko saatiin syttymään ja meillä kaikilla oli niin mukavaa... Aika sievissä oltiin jo siinä vaiheessa kun vanhemmat haki meidät kotikylälle, jossa vielä riekuttiin ulkona jatkamassa juomista, etsimässä seuraa (jota ei löytynyt), puhumassa henkeviä, suunnittelemassa tulevaisuutta ja löytämässä Sulevi Kalevi Uoleviksi nimeämämme kiiltomadon, jota ensin luulimme ufojen hakulaitteeksi. Raukka teki siinä kuolemaa, joten päästimme toverin kärsimyksistään ja pidimme hienot hartaat hautajaiset...!

Siinä yhden-kahden maissa tuli äidiltä vihaista soittoa että ois parempi tulla kotiin koska hän haluaa nukkumaan, joten lähdettiin valumaan takaisinpäin. Matkalla tuli tosin pari viivästystä, ensin spotattiin talo, jossa vaikutti olevan bileet käynnissä. Vaikka kuinka huudettiin ja vislattiin, niin kukaan ei tullut ikkunaan (vaikka se oli auki ja kaikkea). Lopulta Karo ja Lita saivat kuningasidean mennä pimpottamaan ko. talon ovikelloa. Itse jäin syrjemmälle, mä sentään asun täällä ja saatan hyvinkin törmätä noihin talon asukkaisiin vielä joskus.

Kauan niillä siellä kestikin, kunnes lopulta juoksukävelivät naurua pidätellen pois. Olivat kuulemma olleet jotkut nelikymppisten bailut ja emäntä ensin vihainen ("Mitä te teette mun yksityisalueella?") ja sitten huolissaan tyttöjen kotiinpääsystä... Toimii!
Toinen viivästys sattui, kun Lita spottasi ihmisiä leikkipuistossa, paljastuivat lapsuudenkavereikseni. Vaihdettiin pari sanaa, mutta nuo lähtivät aika äkkiä karkuun kun me isot tytöt oltiin niin hurjia...

NO, päästiin VIHDOIN sisälle sitten, mutta ei jaksettu tietenkään petiin painua. Joten käytiin suihkussa ja istuttiin sitten vierashuoneessa/varastossa matkalaukkujen keskellä. Viimeisen tupakkireissun jälkeen alettiin Karon kanssa olla aika lailla sammumispisteessä,

joten Litan protestoinnista huolimatta mentiin nukkumaan.

Ja nyt mä oon tässä.

Tänään ei ole tapahtunut eikä varmasti tule tapahtumaankaan yhtään mitään.

Tulen kyllä kertomaan asiasta illalla.

Sokeri

Aijai, sattuu. Oon ihan liian täynnä.

Eilisöinen ahdistus ei meinannu millään lähteä, joten oon koko päivän vaan syönyt. Hienosti sujuu.

Nojaa, kävin kantsussa kääntymässä, herättämässä Helin ja Maisan kuudelta illalla. Eivät vastanneet kumpikaan kännykkäänsä jne. niin olin vähän ihmeissäni.

Mut siis... en oo tehny tänään mitään. En siis YHTÄÄN MITÄÄN. Tahtoisin nyt röökille ja sit vaik piirtää tota eilistä luonnosta loppuun, mut en jaksa tehdä kumpaakaan.

Huomenna onneks pakollakin tapahtuu jotain kun on juhannusaatto... Suurin osa kavereista tosin menossa jonnekin tutuntutun bileisiin, itse meen kyllä tohon läheiselle järvelle kattoo kokkoa ja silleen... Onneksi Karo mukana, ja Litakin ehkä tulee käymään. Ja aina sinne jotain porukkaa saa!

Urrrrh, pakko sinne tupakille on raahautua tai kuolen...

I'm a fucking hooooorse!

On taas pari päivää jäänyt välistä, niin turhan paljon kerrottavaa.

Maanantai tosin sujui melko tavallisissa merkeissä, ensin stadissa pyörimistä ja illalla sitten Saritan kanssa meillä.

Tiistaina sitten jopa tapahtui asioita. Kävin kampaajalla, mikä nyt ei ollut mikään järisyttävä tapahtuma, koska sama hiusmalli pysyi. Kulmakarvat tosin värjättiin taas esiin, näytän hattivatin sijaan melkein ihmiseltä.

Siitä sitten Helsinkiin tapaamaan yhtä sun toista kaveria, piti mennä porukalla syömään mutta hajaannuttiin kahteen hiippakuntaan. Hetken aikaa kuitenkin sitten istuimme yhdessä pohtien juhannusta, jatkaen siitä matkaamme Kaisaniemen puistoon, minne emme ikinä päässeet, koska törmäsimme Doraan ja Rosaan jota kutsuin ainakin puoli tuntia Ooaksi. Ne näyttää samalta jne.

Oltaisiin tahdottu pelata Unoa, mutta ei ollut varaa kortteihin. Joten pelasimme

rikkinäistä puhelinta, juotiin kahvia ja poltettiin nuotiota pahvimukissa.

Sarita lähti kotiin, koska keskiviikkona lähtö Ruukkiin juhannuksenviettoon (ihan perseestä). Me muut jatkoimme juttelua saksalaisesta pornosta ja siitä, kuinka hauska sitä olisi yhdessä katsoa samalla hieman juomia naukkaillen. Valitettavasti Doran faija ei suostunut kertomaan DVD-piiloaan, joten suunnitelma kariutui. Se ei kuitenkaan estänyt alkoholin ostamista (ja nauttimista), tosin Kiasman nurtsilla Maisan kämpän sijaan.

Siinäpähän istuttiin eikä mitään jännää tapahtunut. Random pulsu ahdisteli pitkään ja väitti että meidän kaljat = sen kaljat, lopulta siirtyi häiritsemään muita viattomia ihmisiä. Seuraan liittyi hetkeksi myös söpö nörttipojanunelma-tyttö ja Edward Cullenin näköinen ystävättärensä. Ei siis nämäkään entuudestaan tuttuja kenellekään, mutta tällaisia kommuuni-nistejä kun ollaan niin tilaa on aina näteille tytöille uusille tuttavuuksille.

Jossain vaiheessa porukka päätti, että yö ollaan Maisalla, ja vaikka en oikein tiennyt haluaisinko edes niin menin mukaan kuitenkin. Ihan hyvä päätös, ehkä.

Siellä sitten istuttiin ja juteltiin syvällisiä ja vähän kaikkea muutakin yön pikkutunneille. Itse menin jopa nukkumaan neljän aikoihin, jotta olisin voinut päivällä käydä tapaamassa Saritaa viimeisen kerran ennen Kreikkaan lähtöä ja pitkää eroa, mutta enhän mä mitään herännyt kun vasta iltapäivällä. Muut olivat jo aikoja sitten nousseet, perkeleet, ja uudet kahvitkin jouduin ihan itse keittämään. Maisa tolkutti siitä, kuinka hieno puistohengauspäivä oli, mutta lähdin kuitenkin kotiin (ja aurinko menikin sitten pilveen).

Ja tässä koneella oonkin istunut varmaan viimeset kymmenen tuntia, ellei oteta lukuun satunnaisia ruoka- ja röökitaukoja. Köyhää.

Joko menen tästä nukkumaan ja skippaan täten tylsän torstai-päivän suurimmilta osin, tai valvon koko päivän ja keksin jotain kehittävää. Tai ehkä nukun jonkin aikaa ja keksin jotain semi-hienoa.
Lopuksi turha makro Karon hupparista, koska FHIUUH!

The morning after

Aamun saldo morkkis + väsymys + kipuja + kylmä + nälkä.

Kertoo että edellisilta oli onnistunut! Ja niinhän se olikin, oli alkoholia, kauniita (vähäpukeisia!) naisia, musiikkia, pelejä ja puhetta. No tuo viimeinen olikin sitten se kaksiteräinen miekka, saivat kaverit pakotettua känniavautumisen ulos ja siinä sitten tuli kerrottua ummet ja lammet vähän kaikesta.
Silloin tuntui vielä ihan hyvältä idealta, nyt toivoo että ois vaan pitäny turpansa kiinni, ei kaikkien tarvii kaikesta tietää...
Lisäksi jäi ahdistus päälle kimppasuihkusta.

Nyt kun on päässyt kotiin pakoon ihmisiä, käymään suihkussa ja kohta toivon mukaan syömäänkin, alkaa olo olla taas melkein kuin ihmisellä.

Eiliseltä ei tullu mulle mitään kuvia, mutta Sarita toivon mukaan lähettää omiaan niin saatte niitä sitten~

Masennus

Miksi mun kaverit on niin tunteettomia paskoja? Katsottiin V for Vendetta ja olisin halunnut itkeä kuin pikkutyttö, mutta kaikki muut vaan tuhahteli jotain ni en viittiny. Nyt sitten masentaa.

Ja Kannelmäessä oon taas ja pois ei pääse kun viimonen bussi meni jo. Ollaan kyl onneks käymässä jo nukkumaan niin ei tarvi kestää noiden jääsydänten seuraa...

Vilma on ainoo joka saa kiitosta, ei siksi että se ois yhtään lämpimämpi ihminen vaan koska se on siivonnu ja tiskannu ja tehny ruokaa täällä.

EDIT.

Nälissämme ja tylsyyteemme haimme myös keskellä yötä ruokaa snägäriltä.

Tulitikkutyttö lankeaa

eilisen läpi kahlaamaan.

Hui vittu pelästyin eilen kun en löytänyt iPodilta Huudon Myrkkyä ja olin jo ihan varma, että se on kadonnut koneeltakin. Luojan kiitos se pienen salapoliisityön myötä löytyi.

(Tosin huomasin justiinsa että jokuhan on lisännyt sen YouTubeenkin, joten sieltä sen voi pelastaa jos ei löydy muuten...)

Nyt tylsistyttää/vituttaa/ahistaa ja pitäis siivota ja muutenkin tehdä jotain elämällään. Mutta kuuntelen vain musiikkia.

Omegle on hieno paikka

Stranger: Your majesty!

Stranger: I await your commands

You: good

You: now bring in the cake

Stranger: Yes sire.

Stranger: Chocalate or caramel?

You: chocolate, you should know i hate caramel cakes

Stranger: Forgive me my lord. I am forgetful

Stranger: Here is your chocalate cake, oh noble one.

You: thank you. i shall now retreat to my rooms to enjoy my cake.

You: tc

Hienoja ideoita

Ookei. Eilen oli mielenkiintoinen päivä.

Ensinnäkin. Mun piti olla neljältä stadissa, mutta heräsin viideltä. Hirveen paniikkiahdistushyrskynmyrskynkohtauksen jälkeen sain itseni aika kiitettävän nopeasti pääkaupunkiin, missä tapasin ystäviä, jotka olivat kierrelleet ex tempore Kiasmassa. "Pienen" kuittailun jälkeen valuttiin syömään, jonka jälkeen havaitsimme päivän varsin kauniiksi ja lähdimme - joo-o, Suomenlinnaan!

Oli pari fikkariakin mukana, joten kierreltiin vähän raunioissa, ja tutkailtiin muutekin hauskoja paikkoja.

Istuksittiin myös mäen laella penkillä, jonka huomasimme vasta lähtiessämme olleen merkatun homojen penkiksi. No mutta mikäs sen somempaa, tässä porukassa...

Vähän huonosti näkyy, mutta homojen penkki siinä lukee.

No, olisihan se pitäny arvata, että siellä suokissa tulee taas mieleen olla koko yö ulkona. Kaikki oli kyllä innostuneita asiasta, mutta homma ei sitten tahtonu ottaa tuulta alleen kun ei keksitty hyvää yönviettopaikkaa eikä lisäseuraa. Lopulta päädyttiin Korsoon Saritan kotipihan grillikotaan (tai "tiipiiseen" kuten Santtu sanoi) kokoonpanolla minä, Karo, Sarita ja Santtu. Sytytettiin tuli ja kirottiin, kun ei ollut ruokaa (paitsi yksi kylmennyt mäkin juustohampurilainen). Ei tehty yhtään mitään, mutta kummasti se aika vaan kului. Aamulla sentään saatiin ohjelmaa postinkantajan stalkkaamisesta.

Have some NOMNOM.

Aamu kuuden aikoihin peräännyttiin Saritan kanssa sisälle nukkumaan, mutta vitut me mitään nukuttu kuitenkaa. Pari tuntia vierähti ja Sartsan piti lähteä töihin, itseni raahasin kotiin. En uskaltanut nukkua, koska lupasin olla taas neljältä Korsossa (en kyllä ollut siltikään, mutta mitäs pienistä). Tarkoitus olis ollut hengailla porukalla, mutta kaikki muut paitsi minä ja Sarita lähti satamaan punkkeikalle, joten jäätiin kahdestaan oleilemaan. Nopeasti aika kului niinkin, ja tulin peräti ajoissa (puoli yksitoista ON ajoissa!!) kotiin, tarkoitus ois päästä nukkumaankin ennen kahta... :D

Huomenna taas perjantai! Mitään ihmeempiä tuskin luvassa, lauantaina sitten taas kupittelua...

Kotoota Korsoon ja Korsost kotiin

... assan kulmalla mä poltan salaa tupakkii... :D

(Tai salaa ja salaa, mut ei toi nainen tykkää ni ei voi sen edessäkää kauheesti)

Joo eli peruspäivä. Herään Maisalta, väsyttää koska valvominen viiteen ja herätys 11. Raahautuminen stadiin ja sieltä Korsoon tyttöä tapaamaan. Meinasin nukahtaa pystyyn, mutta neljä kuppia kahvia auttoi hieman. Askarreltiin, ja tein "kultalangasta" pirun hienon sormuksen, mut se TIETTY jäi sinne enkä saanu siitä sit kuvaa.
Sarraakin nähtiin pikaisesti. Illalla oisin halunnu vielä moikkaa Maisaa mut se oli oman naisensa kanssa kotona, joten tuli sitten itsekin vaan kotiin.

Nyt on niskat pirun kipeet ja nälättää. Ei kuitenkaan tee mieli syödä oikeen mitään.

Ärsyttävää tämmöinen.

No mutta, huomenna stadiin feat. luultavasti Sarita, Maisa, Viki, Sarra ja Karo. ♥

Pitäs rahaa vetästä jostain, jos sitä vaik palauttais pullot...

Ei vaan oikeen mitään hajua mitä ollaan siellä tekemässä, pelkkä hengailu on aika puuduttavaa... Kovin kummosta säätäkään kun ei oo luvattu. No, kaitpa me jotain keksitään, pääasia että pääsee näkemään ihmisiä.

Eipä mulla mitään jännempää nyt, kirjoittelen lisää jos tulee jotain mielenkiintoista mieleen!

Pilvet Korso Cityn yllä

Päivästä päivään

Joo, mut pakotetaan taas kuuntelemaan Helin musiikkia, tosin nyt kun oon kuunnellut tän tyttö-kuolee-syöpään kappaleen (Haru haru) (Helin mukaan hyvännäköiset pojat tappelee-kappale) niin monta kertaa ni oon jääny koukkuun.

Menin tosiaan viime yönä nukkumaan kymmeneltä aamulla. Sain sentään pari tuntia torkuttua.
Sitten ajattelin mennä ostamaan jäätelöä, mutta toi Maisa pakotti mut käymään sille kaupassa ja apteekissa ja tulemaan tänne Kannelmäkeen.

Söin sitten Maisan "ihan itse" tekemää soijakastiketta ja sitä iänikuista raejuustoa... Meidän piti katsoa Nousukausi mutta sitten ei katsottukaan kun Maisa haluaa herätä aamulla aikasin.

NIIN ja käytiin snägärillä ja siellä oli myymässä pirun söpö kinkkityttö enkä meinannut uskaltaa tilata kun se oli niin MOE.

No, ei mulla kait muuta. Aika tylsä päivä, toiv. huomenna tapahtuis vaikka jotain kertomisen arvoista.

Nälkäinen suru

Ei pitäisi katsella mitään söpöä/kaunista kun tulee vaan sellanen olo että miksen mä omista/osaa tehdä/ole jne. :(

Ennen kaikkea EI pidä mennä katselemaan lolikauppojen sivuja.

Tahtoisin vain mennä tupakalle ja nukkumaan, mutten voi. Toisaalta tahtoisin syödä, mutta en sitten kuitenkaan sitäkään.

Työpaikkahakemukseenkaan ei oo vastattu. Pitäis laittaa uus hakemus uuteen paikkaan.

Tälläsinä hetkinä tekis mieli kääntää selkä maailmalle.

Kuningasajatus

Jos pelaan mörppiä samaan aikaan kahdelta koneelta voin pistää omat hahmoni auttamaan toisiaan! :O

Kaikki loppuu aikanaan

Onpa dramaattinen otsikko, vaikka lähinnä ajattelin nyt FMA:n loppumista... :D

(Muuten itkin, en sille lopulle tosin vaan sille että loppui. Vaikka vakuutin etten edes välitä siitä sarjasta.)

*ahem* Niin.
Eilen oli hauska ilta Maisalla, onneksi mentiin sinne eikä ulos, oli nimittäin hirveä tuuli, sade ja kylmyys koko päivän... Aika tavanomaisissa puuhissa kulutettiin aikaa, pelattiin juomapeliä, puhuttiin syvällisiä ja vähemmän syvällisiä ja vakuuteltiin, että joku päivä keksitään jotain vielä hauskempaa tekemistä.

Taasen hieeeno panoraama Maisan kämpästä... Yllättävän siistiä (etualalla dataava Heli).

Sitten vielä outo kuva parvekkeelta, itsekin näyn tuolla reunassa, heh.

Oikeesti tulin avautumaan tänne blogiin siitä, kuinka sain oikeen kunnon paniikkikohtauksen pitkästä aikaa kun olin kävelemässä bussipysäkiltä kotiin. Kädet puutu ja meinasin pyörtyä jne. Helpotti onneksi kotiin päästyä vähän (ja huoneessakin oli sopivasti paperipussi).
Lopullisesti kohtauksen tosin lopettin sen FMA:n loppuun lukeminen, et voi panikoida kun tuskastelet sarjan loppumisen kanssa!

Nyt kello onkin taas jo ihan liikaa eikä mitään tekemistä. Enkä halua edes katsoa/lukea mitään, koska sarjan loppumisen jälkeinen suruaika.

Verenhajuiset hiukset

Sain käytyä suihkussa ja siivottua ja syötyä mutten jaksanutkaan käydä vielä ulkona kun siellä sataa niin tylsästi.

Saritakin on vihdoin matkalla tännepäin, reilu puol tuntia niin on perillä.
Kello on jo sen verran, että varmaan sitten kuitenkaan mitään tänään tehdä... Noh, mitäs pienistä. Harmi vaan, että huomiseksikin on luvattu sadetta, joten suunnitellusta suomenlinnanreissusta ei varmaankaan tule mitään... Noh, sitten pitää vaan keksiä jotain muuta.
(Vaikka kyllähän siellä on niitä luolia... Niin että ei siellä kastua tarvi... Pitää vielä kysellä ihmisiltä mitä ne on mieltä.)

Nojoo. Otan kameran mukaan ulos niin tulee sitten niitä (turhia) (panoraama)kuvia.

Kahvinmaku suussa rentouttaa

En sitten ikinä kertonut siitä keskiviikosta, mutta eipä sillon mitään kovin ihmeellistä kuitenkaan tapahtunutkaan niin että anti olla.

Tänään on siis perjantai, ulkona sataa joten mitään ulkona hihhuloimista tuskin on luvassa... Mutta Sarita on tulossa tänne, ja silloinhan pelkkä sisällä istuminenkin on kivaa ♥
Jotain tekemistä ois silti kiva keksiä, vaikka kesäloma onkin niin ajatus siitä että perjantai = neljän seinän sisällä istumista, ahistaa/vituttaa järkyttävissä määrin.

Mutta nyt painun pihalla käymään (niin voin heittää jotain kuvaakin tähän postiin), sitten siivoan ja painun suihkuun... Ehkä se olo siitä vähän reipastuu ja tulee jotain ideaa päähän.

Uusi alku

Piti herätellä tätä blogia henkiin jo eilen, mutta en saanut sitten nettiä käyttöön... Siispä useamman päivän purkautumiset tähän.

Eilinen (puhun nyt sitten maanantaista, 7. päivästä... hankalaa tämä yökirjoittaminen) vaikutti alkuun ihan normaalilta päivältä, kävin tapaamassa tyttöystävää ja suuntasin sitten illalla vielä Helsinkiin moikkaamaan Maisaa ja Heliä, jotka viettelivät aikaa satamassa. Liityin seuraan, ja pian heitin ilmoille kuningasidean - lähdetään käymään Suomenlinnassa! No mutta mehän lähdettiin. Kello oli siinä puoli yhdentoista pintaan, mutta Suomessa kun ollaan, niin ei ollut vielä edes hämärää.

Perillä harhailtiin ristiin rastiin kuolemanhiljaisessa Suokissa, oltaisiin käyty raunioissakin mutta ei ollut taskulamppuja mukana (ja Heliä pelotti).

Kyllähän siellä joku porukka meidän lisäksi oli, äänen määrästä päätellen ryyppäämässä. Huudeltiin niiden kanssa jotain kukkulalta toiselle...
Siinä puolenyön lähestyessä alettiin lampsia takaisin venelaiturille, vain huomataksemme, että seuraava lautta tulisi vasta 50 minuutin päästä... No, mikäs siinä, onneksi ei (kovin) kylmäkään ollut ja aurinko laski kauniisti. Keksin myös, että kännykkäkamerassani on panoraamatoiminto, ja siitä tulikin heti uusi paras kaverini.

Taattua kännykkäkameralaatua... rakeinen.

Siinä istuessamme todettiin Maisan kanssa, että yhtään ei huvittais mennä kotiin, jäädään vaan stadiin. Heli päätti mennä kotiin, mutta saatiin melkein-siskoni-Tanja kiinni ja suostuteltua mukaan.

Lauttakin saapui sitten lopulta, ja päästiin takaisin mantereelle...

Maisa edustaa, Heli ei tahtonut kuvaan

Tanja tulikin valitettavasti vain moikkaamaan, ja ehdittiin jo Maisan kanssa miettiä, että kannattaako tänne itsekään jäädä. No, vastaus oli helppo löytää, koska viimeinen bussi ehti mennä ennen päätöksentekoa... Kello oli puoli kaksi, seuraava juna tulossa viideltä.

Joten ei muuta kuin Pick A Deliin kahville (frappelle) ja syömään... Saatiin tunnin verran aikaa kulutettua City-lehteä lukien ja höpötellen. Sitten alkoi seisominen tympiä (penkit oli viety pois yöksi) ja lähdettiin etsimään tekemistä. No eihän tiistaiyönä Helsingistä mitään löydy, joten istuttiin hetki rautatientorilla ja suunnattiin sitten matka Kamppiin (sisätila!). Kaukoliikenteen bussiterminaali oli täynnä ihmisiä, ja Maisakin koitti hetken uinailla. No eihän sitä enää väsyttänyt sitten kun viimein olisi saanut nukkua, joten heitettiin huonoa läppää ja luettiin huonoja lehtiä. Ja siitä kun päästiin, niin... Toiseen Pick A Deliin!

Maisa syö croissanttia

Tällä kertaa makeaa suupalaa... Rockside Brownie oli hyvää, mutta niin tujun makeaa, että en saanut edes puolia syötyä (otin sitten loput mukaan, se maksoi melkein neljä euroa!).

Siellä ei kauaa vanhettu, vaan mentiin ulos päivittelemään valoisuutta, katselemaan yksinäisen oloista tyttöä joka ei ollutkaan yksin, "varastamaan" Metro-lehdet (oltiin varmaan ekoja jotka ne sai, ♥) ja lopulta valuttiin asemalle, jossa rämpättiin junan ovia niin kauan, että päästiin sisälle (ja vessaan). Tavattiin hauskoja Persialaispoikia, jotka olis halunnut meidät niiden kämpille. Mentiin sitten kuitenkin Maisalle nukkumaan.

Nyt tulee aaaaika pitkä tästä postauksesta, kerron seuraavassa sitten tästä päivästä...