Hienoja ideoita

Ookei. Eilen oli mielenkiintoinen päivä.

Ensinnäkin. Mun piti olla neljältä stadissa, mutta heräsin viideltä. Hirveen paniikkiahdistushyrskynmyrskynkohtauksen jälkeen sain itseni aika kiitettävän nopeasti pääkaupunkiin, missä tapasin ystäviä, jotka olivat kierrelleet ex tempore Kiasmassa. "Pienen" kuittailun jälkeen valuttiin syömään, jonka jälkeen havaitsimme päivän varsin kauniiksi ja lähdimme - joo-o, Suomenlinnaan!

Oli pari fikkariakin mukana, joten kierreltiin vähän raunioissa, ja tutkailtiin muutekin hauskoja paikkoja.

Istuksittiin myös mäen laella penkillä, jonka huomasimme vasta lähtiessämme olleen merkatun homojen penkiksi. No mutta mikäs sen somempaa, tässä porukassa...

Vähän huonosti näkyy, mutta homojen penkki siinä lukee.

No, olisihan se pitäny arvata, että siellä suokissa tulee taas mieleen olla koko yö ulkona. Kaikki oli kyllä innostuneita asiasta, mutta homma ei sitten tahtonu ottaa tuulta alleen kun ei keksitty hyvää yönviettopaikkaa eikä lisäseuraa. Lopulta päädyttiin Korsoon Saritan kotipihan grillikotaan (tai "tiipiiseen" kuten Santtu sanoi) kokoonpanolla minä, Karo, Sarita ja Santtu. Sytytettiin tuli ja kirottiin, kun ei ollut ruokaa (paitsi yksi kylmennyt mäkin juustohampurilainen). Ei tehty yhtään mitään, mutta kummasti se aika vaan kului. Aamulla sentään saatiin ohjelmaa postinkantajan stalkkaamisesta.

Have some NOMNOM.

Aamu kuuden aikoihin peräännyttiin Saritan kanssa sisälle nukkumaan, mutta vitut me mitään nukuttu kuitenkaa. Pari tuntia vierähti ja Sartsan piti lähteä töihin, itseni raahasin kotiin. En uskaltanut nukkua, koska lupasin olla taas neljältä Korsossa (en kyllä ollut siltikään, mutta mitäs pienistä). Tarkoitus olis ollut hengailla porukalla, mutta kaikki muut paitsi minä ja Sarita lähti satamaan punkkeikalle, joten jäätiin kahdestaan oleilemaan. Nopeasti aika kului niinkin, ja tulin peräti ajoissa (puoli yksitoista ON ajoissa!!) kotiin, tarkoitus ois päästä nukkumaankin ennen kahta... :D

Huomenna taas perjantai! Mitään ihmeempiä tuskin luvassa, lauantaina sitten taas kupittelua...