Se on jännää, miten helppoa valehtelu on. Ja kuinka siihen tottuu. Ja kuinka siihen uskoo.Kaikkihan valehtelee joskus, valkoisia valheita, tarpeellisia valheita. Jottei pahoiteta toisen mieltä.
Ja sitten on niitä valheita, joiden vakuuttaa itselleen olevan hyväksi. Sellaisia, jotka "joskus tulevat olemaan totta" tai "joiden ei koskaan tarvitse paljastua".
On tuskallista herätä siihen todellisuuteen, että ne menneisyydessä ladellut valheet olivat sittenkin sitä synkintä, ruminta kastia, ja että niiden kanssa on elettävä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti